Kyllä, edellinen viikko on ollut tavattoman kiireinen. Tästä johtuen osa lukijoistani varmasti luulee, että olen hylännyt heidät eli teidät. Se on tavatonta härän kakkaa. Lauantai-iltana, kirjoittaessani uusinta suukapulaa muistin, että minulla oli puolentoista sivun aine aiheena "härän kakka" kirjoittamatta. Paniikissa aloin raapustelemaan aiheesta mahdollisimman kattavan esseen. Kyllähän te minut tunnette - liioittelin ja reilusti. Tuloksena oli 568 sivun teksti ja siksi en ole ehtinyt kirjoitella uusia. Haamupäivityin kyllä parikin kertaa. Antaisin muuten esseeni lukijoideni luettavaksi, mutta valitettavasti edes teidän 16 megan internetyhteytenne eivät riittäisi. Se tukkisi teidän koneenne suukapulalla ja sitten te itkisitte.

Anteeksi, mutta minun täytynee painua pelaamaan World of Warcraftia, sillä käteni alkavat muuten täristä. Kärsin vieroitusoireita ja mikäli teidän kohtalonne on samainen, voitte vain kirota ääneen "Voihan Tekno-Kekko! Heti kun haltiani on kehittynyt kolmannellekymmenennelle tasolle, lupaan kirjoittaa pidemmän kirjoituksen.

Arivarentsi!

Olen jo aikaisemmin kertonut ystävästäni Pentistä, joka on myös toimittajani. Tämä bloggaus on pyhitetty hänelle, joten Pentti, kerros vähän itsestäsi.

[No, se oli myrskyinen Syyskuun 18. päivä, kun minut pantiin alulle. Se tapahtui vuoristossa, juuri kun isäni olivat tulleet kauppakassien kanssa kotiin ja…]

Eh, anteeksi että keskeytän, mutta lukijoitamme tuskin kiinnostaa äitisi ja isäsi vaakatangosessiot?

[Saat sen kuulostamaan niin romanttiselta. Minähän sain alkuni orgioissa.]

Krhm… Niin juuri. Kertoisitko vähän lapsuudestasi?

[Olihan se toisaalta rankkaa, kun täytyi ottaa iltasuukko kolmeltakymmeneltä isältä, mutta kyllä siihen tottui. Tämän jälkeen kävin kouluni erinomaisesti. Kirjoitin kuusi ällää.]

Kuusi ällää ja silti toimitat blogiani?

[Niin katsos, kuten varmasti muistat, me olimme lapsuudessamme kavereita. Kun sinä olit valmistunut työntämään kauppakärryjä Maxissa veit minut juhlimaan sitä tuopilliselle. Ja siellä baarissa oli niin paljon houkuttimia…]

Älä vain sano, että jäit koukkuun…

[Voi kyllä. En voinut vastustaa pajatsoa. Yhyy, kaikki rahani, opintotukeni, kaikki upposi niihin pirun rakkineisiin markan kolikkoina – ja myöhemmin kahdenkymmenen sentin, luonnollisesti.]

Ai niin. Taisin tehdä aika paskamaisen tempun, enkös? Minulla menee muuten hyvin. Tienaan 5600 euroa kuukaudessa. Miten sinulla?

[Kyllähän sinä tiedät, idiootti. Sinulle tuli omantunnontuskia ja otit minut toimittamaan blogiasi kympillä per kirjoitus. Harmi vain, että päivität niin verkkaisesti, että ei tästä pahemmin tienaa. Ja kaikki sinulta valuva  raha menee pajatsoon.]

Sinä olet hemmetin säälittävä ihminen. Pitäisiköhän minun potkia sinut ulos blogini toimituksesta? Nyt kun PA:kin  on siirtynyt lukemaan blogiani, niin sinähän tuot huonoa mainosta minulle.

[…]

Pentti? Pentti, älä hylkää minua sinähän tiedät että minun bloggausteni taso laskee kuin lehmän häntä, kun niitä ei toimitethajadsfgj

Olin tässä taannoin Supon päämajassa (kyllä, tykkään kutsua sitä päämajaksi) tutkimassa arkistoja. Kun ensiksi pyysin lupaa päästä sinne, yski päivystävä agentti pullat ja Mars-patukat suustaan, ”Ei sinne noin vain päästä. Rupea vaikka agentiksi. Saat ilmaisia munkkeja ja Mars-patukoita työn ohessa!”, hän kertoi ja hörppäsi ison kulauksen kahvistaan. ”Miksi sä edes olisit halunnut sinne?”, hän kysyi ja tunki kolme munkkia kerralla suuhunsa. Kerroin hänelle, että hukkasin Playboy-lehteni sinne vuonna 1998 ja kaipaan sitä nykyään. Hän yski munkit suustaan ja sanoi, että kyllähän asia sitten järjestyy.

Kävelimme holville, jonne agentti kertoi olevan vain yksi avain. ”Kukaan ei pääse sisään, kun sä olet sisällä, joten älä hukkaa tätä avainta”, hän sanoi ja sulki holvin oven. Tämän jälkeen hän alkoi takoa ovea ja huusi, että kuinka olin vuonna 1998 päässyt arkistoihin käsiksi, kun siellä ei ollut vuoden 1993 jälkeen käynyt kukaan. Niin tylsä paikka mukamas. Kerroin hänelle, että halusin vain löytää jotain todella pahaa koskien presidentti Halosta. Hän rauhoittui hetkeksi ja sanoi sen olevan okei, kunnes tajusi, ettei se ole okei ja alkoi taas hakata ovea.

Kuljeskelin arkistossa ja löysin laatikon, jossa luki ”Keskustan saavutukset”. Arvasin heti, että tässä laatikossa oli mätää ja avattuani sen, löysin kasan videoita.

Ensimmäinen käsiini tarttunut video oli video, jolla Halonen oli pitämässä puhetta pullollisen simaa ja ylioppilaslakin kanssa. Tämä on se kuuluisa vappupuhe, ajattelin. ”Vappupuheessaan” Halosen väitetään puhuneen kapitalismin ikeestä eroon pääsemisestä ja muusta sosialistisesta skeidasta, mutta tämä oli aivan erilainen versio.

”Meedia antaa aivan vääristyneen kuvan kommunismista”, Halonen aloittaa videolla, ”tosiasiahan on, että kommunismi on kiva asia”

Väkijoukko nauraa Haloselle.

”Vittuakos nauratte? Meedia on kaiken pahan alku ja juuri! Kyllä! Kommunismia me kaikki rakastamme, punainen on ainakin minun lempivärini”

”Kuules nyt typykkä, mehän just taisteltiin muutama kymmenen vuotta sitten itsenäisyydestä, ettei jouduttaisi kommunismin kynsiin ja nyt sä väität, että kommunismi on paha asia?”, joku huikkaa väkijoukosta.

”Annas mä selitän sulle”, Halonen aloittaa ylimielisesti, ”Talvi- ja jatko-sotahan on hauskoja juttuja. Lapsille kerrottavia satuja, ei niitä oikeasti ole ollut.”

”Eikö?”, väkijoukko kysyy hämmentyneenä yhteen ääneen.

”No ei”

”Eikö?”, he kysyvät uudestaan

”No ei”

”Eikö?

”Turpa kiinni! Kommunismi rokkaa!”

”Hei mä taistelin sodassa, saatana. Voin vaikka vannoa, että todellista se oli!”, veteraani huutaa väen joukosta.

”Niin varmaan. Totuus on, että te veteraanit olette kaikki perseestä.”, Halonen pilkkaa halveksuvasti.

”Mä menetin sukupuolielimenikin kranaatin takia! Katsokaa vaikka!”, mies huikkaa ja vetää housunsa nilkkoihin ennen kuin kukaan ehtii estää.

”Opettele pilkkomaan halkoja, hintti!”, Halonen sanoo ja yrittää kääntää huomion muualle, laihoin tuloksin. Väki alkaa kallistua Halosta vastaan.

”Kyl miust tuntuu, et talvisota on ollu”, kaunis D-kupin rinnat omaava nainen sanoo hiljaa ja kaikki uskovat häntä. Ainakaan miehet eivät esitä vastalauseita.

”Okei sitte. Mä kutsun mun kaverit Vladimirin ja Dimitrin tänne pommittaa teidän Stockmannit tuusan nuuskaks. Ja perässä tulee laskuvarjojääkärit ja sitten te itkette ja antaudutte!”, her… rouva tuleva presidentti huikkaa ja tarttuu radiopuhelimeen, ”PLÄÄN BEE, KONEET ILMAAN!”

”Da? Mjeillä ei olla ljöpöä. Pjärjäile”, radiopuhelimesta kuuluu ääni venäläisellä aksentilla.

Väki nauraa.

”SAATANA MÄ TEEN KAIKKENI, ETTÄ TE UNOHDATTE KAPITALISMIN! MÄ PYHITÄN ELÄMÄNI POLITIIKALLE JA PYRIN PRESIDENTIKSI!”, kuuluvat rouva tulevan presidentin viimeiset sanat vappupuheen aikana ja väki vain nauraa.

Tämän jälkeen nauhalla on pelkkää lumisadetta. Nostelin loputkin videot laatikosta, mutta ne sisälsivät vain pornoa. Osassa tosin esiintyi itse Tarja Halonen, mutta ne olivatkin siitä huonoimmasta päästä.

Näin eilen diskossa mukavan naisen. Menimme hieman sivummalle ja hivelin hänen poskiaan ja huomasin, että niissähän on parran sänkeä!

”E-et kai ole mies?”, kysyin pelokkaana.

”En, minulla on vain… Ruohonkorsia. Joo, just niitä, ruohonkorsia tarttunut poskeen”, hän vastasi.

Tyydyin vastaukseen ja jatkoin alaspäin. Ensimmäisenä käteni osui hänen säärilleen (kyllä, olin hyvin kumarassa, jotta onnistuin tähän temppuun) ja huomasin, että niissäkin oli karvoja!

”Hei, sinullahan on karvoja säärissäkin! Sinä taidat olla transeks.. Se vaikeasti lausuttava asia kuitenkin”

”Ei ne ole karvoja, ne ovat.. Pullanmuruja”, hän vastasi hyvin vakuuttavasti.

Ihmettelin hetken, että miten helvetissä pullanmurut liittyvät tai voivat sekoittua karvoihin, mutta eihän näin mukava miesnainen voisi valehdella? Ja oi, hän hymyili niin kauniisti, että pakkohan minun oli uskoa. Jatkoin yhä pidemmälle, hänen alushousujensa kohdalle ja huomasin, että hänellähän oli sepalus alushousujen etupuolella!

”Mitä h*lvettiä, sinullahan on sepalus kalsareiden etupuolella? Sinä olet kyllä hemmetti soikoon mies”, tiukkasin tuima ilme kasvoillani.

”E-en, kun se on vain väärällä puolella. On paljon nopeampaa hoitaa vessassa ongelma numero kaksi, jos takapuolen kohdalla on sepalus”, hän vastasi ja hymyili kauniisti. Pakkohan minun oli uskoa!

Nyt käteni oli hänen alushousujensa sisällä ja kauhukseni totesin, että hänellä oli miehen sukupuolielimet!

”Sä olet mies! Sinulla on miehen sukupuolielimet!”, huusin hänelle raivoissani.

”Mitä sinä meuhkaat? Eihän se sinua eilen illallakaan haitannut?”, hän kuittasi ja huomasin hänen olevan vanha tuttuni, Yrjö.

”No mutkun..”

”Eikä sitä edellisenäkään yönä…”

”No mutkun…”

”Eikä meidän viisivuotisen suhteen aikana!”, hän huusi ja lopulta taivuin. Niinpä hipsimme makuuhuoneeseen hoitamaan asiat loppuun.

Hah, kaikki yllä oleva oli fiktiota! Et varmasti arvannut? No, mutta nyt voin kertoa sinulle – ikään kuin korvaukseksi – pelkkää faktaa. Nimittäin perunoista.

Perunoita nimittäin koskee salaisuus, korkeamman profiilin sellainen. Minulla ei ole lupaa puhua tästä, mutta kerron silti. Moni meistä uskoo, että perunat ovat vain normaaleja mukuloita, joita voi syödä. Mutta ah ja voih, kuinka kaukana nämä tietämättömät houkat ovatkaan. Perunoissa asuu itse piru, viekas ja ovela pirulainen. Se sama tyyppi siis, joka jättää lasten suklaakalentereihin tyhjiä luukkuja, jotta saisi itkua aikaan.

Joka kerta haukatessasi perunasta palan, päästät pirun sisääsi. Se syö sinut sisältäpäin, maiskuttelee ensiksi sydämen, keittää munuaisesi ja lopuksi se syö lihasi fileinä, pippurikastikkeen kera. Olenpas paha nykyään, sillä puhun itse pirusta. Pirusta tuli mieleen Ilmestyskirja, ilmestyskirjasta limonadiautomaatti ja limonadiautomaatista peto. Pedon numerohan on nykyään 666 tai 616. Tehdään kompromissi ja muutetaan se 313:ksi, jolloin Aku Ankkaa lukevat voivat itsestään hihitellä idealle, että Akun auton rekisterinumero ja pedon luku täsmäävät.  Siis mätsäävät, hauskemmin sanottuna.

Hah, kaikki yllä oleva oli fiktiota! Et varmasti arvannut? Korvaukseksi, en kerro sinulle tässä bloggauksessa mitään, mikä olisi faktaa. Joko potuttaa? Eikö? Ei muka kiinnosta paskan vertaa, mitä kirjoitan? NIINKÖ, HÄH?! SAATANA TEIDÄN LUKIJOIDE[tässä vaiheessa, jokainen toimittaja katkaisee krapulabloggauksen. Toimittaja.]

Miten niin tässä postauksessa ei ollut päätä eikä häntää? Häntä oli varmasti minä vannon sen, MINÄ VAN[Okei, rauhoitus nyt. Toimittaja]

”Angelina Jolie häpeissään kotimaansa takia”, otsikoi MTV3. Totuushan on kuitenkin jo pitkään ollut, että Yhdysvallat on häpeissään Joliesta, ei toisinpäin. ”Jolie sanoi myös monien muiden USA:n tekemien asioiden järkyttäneen häntä viime vuosina.”, MTV3.fi jatkaa. Minäkin olen häpeissäni – vaikken jenkki olekaan – siitä, että Jolie saa vielä asua Yhdysvalloissa. Mokoma avioliiton rikkoja.

 

Episodi kertoo Jake Gyllenhaalin urasta hauskasti. Hän ei lähtenyt The Dreamersiin mukaan, koska ”eurooppalainen taide” olisi saattanut olla vahingollista hänen uralleen. The Day After Tomorrowin jälkeen hän oli itsensä myynyt (siis ei siinä merkityksessä, kuin pervoimmat lukijat sen käsittävät) ja Brokeback Mountainin (kyllä, se ”homoelokuva”) jälkeen hän on leimaantunut homo-cowboyksi. Valitan Jake, aina ei voi voittaa, mutta sä et voita ikinä.

Olenko ainoa, jolle oli yllätys, että ”homo-cowboy -elokuva” sijoittuu 1960-luvun tienoille? Minulle cowboy-sanasta tulee ensimmäisenä mieleen villi länsi, saluunat, hevoset, huorat (tämäkään sana ei Wordin mukaan sovi kirjoittamani tekstin tyyliin), Deadwood, John Wayne ja vaikka mitä. Mutta EI 1960-lukuun sijoittuvaa draamaa. Näköjään mikä vain, missä on homoja voi voittaa Oscareita. En ole elokuvaa nähnyt, enkä tiedä siitä mitään, mutta tekee nyt vain mieli väittää sitä huonoksi.

Huomenna on vaalit. Äänestäkää. Tai usutan homo-cowboy -elokuvan peräänne ja sitten saat*na soikoon minä re[sensuroitua. Toimittaja].