Aion kertoa teille salaisuuden. Tämä tulee jäämään vain sinun ja minun välisekseni, enkä aio myöhemmin myöntää mitään, ellet sitten tarjoa kaljaa. Moni ihminen haluaa minun vaikenevan tästä asiasta, mutta minun on pakko avautua. Sillä oikeasti MINUN piti olla presidenttiehdokas, eikä Arto Lahden.

Puoli vuotta sitten olimme ystäväni Arto Lahden kanssa kaljoittelemassa, kun saimme hullun idean. Molemmat meistä pyrkisivät presidenttiehdokkaiksi! Hekottelimme tälle aikamme ja tilasimme 69:nnen kaljan sinä iltana. Hassua, että kalja oli nimenomaan 69., sillä sehän on myös.. Tai anti olla. Niin tiemme erkanivat ja molemmat meistä ryhtyivät punomaan omia kavalia, synkkiä ja rumia juonia

Oli meillä muutama ehto hauskalle vitsillemme: Vaalitiimissämme sai olla vain henkilöitä, joiden kanssa olimme harrastaneet seksiä viimeisen vuoden aikana. Yhä ihmettelen, miksi Lahden joukoissa on niin paljon miehiä. Lisäksi kummankin piti kannattaa mahdollisimman tyhmiä asioita ja mainita sana "lama" mahdollisimman monta kertaa puheissamme.

Arto Lahti hankki rusetin ja alkoi kannattaa Karjalan saamista takaisin. Minun ideani ei toiminut yhtä hyvin. Hankin punavalkopilkullisen hatun ja tekoviikset. Ostin myös ison kyltin, johon kirjoitin rottien verellä venäjäksi "Suomi takaisin Neuvostoliitolle!". Kukaan ei tukenut minua, sen sijaan sain köniini monta kertaa.

Lisäksi vaalitiimiini ei kuulunut yhtä ainutta henkilöä, sillä en omistanut sukupuolielimiä. Olin myynyt ne kolme vuotta sitten saadakseni ostettua kummitytölleni nimipäivälahjan. Ja oli se sen arvoista, kun tyttö sai ikioman Aku Ankka -lehden (sukupuolielimistä maksetaan 25 000 euroa kilolta ja minä sain vain viisi euroa.). Mutta ei se minua lannistanut, olinhan yritteliäs kaveri. Aiemminkin minulla oli ollut yhtiöitä omistuksessani kuten "Pekan Kutu" ja "Petunian Petuniat", joilla ei tosin ollut mitään toimeenkuvaa, mutta olivat ne pysyneet pystyssä sentään ruokatuntiin asti.

Kun olin palannut Venäjältä takaisin Suomeen (Kosolan joukot kyyditsivät minut sinne kovakouraisesti) ryhdyin todenteolla keräämään nimiä listaani. Kuukauden raadannan jälkeen olin tyytyväinen itseeni. Kasassa oli peräti 35 nimeä. Myöhemmin minulle kuitenkin kerrottiin, etteivät "Painu Vittuun" tai "Aku Ankka" olleetkaan oikeita henkilöitä. Kolmekymmentäkolme oli siis todellinen luku ja se on hassua, sillä oikeastihan se tarkoittaa.. Hetkinen, se ei tarkoita mitään.

Tässä vaiheessa Arto Lahti vielä värväsi karvaisia miehiä vaalitiimiinsä. Hämmästelin tätä, sillä olimme todellakin sopineet, että tiimiläisten piti olla viimeisen vuoden aikana harrastanut seksiä kanssamme. Kerran minulla kävi jopa mielessä, että Arto Lahdella tosiaan oli himoja näitä miehiä kohtaan, mutta torjuin sen mielestäni. Olihan selvää, että Lahti oli vain ottanut joku ilta muutaman tuopin liikaa. Tai tiimiläisiä laskettaessa 452 tuoppia liikaa.

Seuraavat kuukaudet nukuin sikeästi (tämä ei johdu siitä, etten jaksa kirjoittaa enempää, ehei) ja heräsin siihen todellisuuteen, että takapuoltani jomotti. Avasin television ja ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin puhdasta kauhua. Pure horror! Kaverini, Arto Lahti oli televisiossa. Ja vielä se sama rusetti kaulassa, jonka hän kehui joskus tunkeneensa karvaisen miehen takapuoleen. Naurahdin. Ja kaikkein hauskinta oli, että hän käytti sanaa "lama" usein. Naurahdin toisen kerran. Myös suhdannepolitiikkaa hän käytti usein, vaikka jälkikäteen ajatellen en ole varma onko sellaista sanaa olemassa. Naurahdin kolmannen ja neljännenkin kerran.

Rupesiko kiinnostamaan? Kerron lähipäivinä loput tästä suuresta salaisuudesta.