Aion kertoa teille salaisuuden. Tämä tulee jäämään vain sinun ja minun
välisekseni, enkä aio myöhemmin myöntää mitään, ellet sitten tarjoa
kaljaa. Moni ihminen haluaa minun vaikenevan tästä asiasta, mutta minun
on pakko avautua. Sillä oikeasti MINUN piti olla presidenttiehdokas,
eikä Arto Lahden.
Puoli vuotta sitten olimme ystäväni Arto Lahden kanssa
kaljoittelemassa, kun saimme hullun idean. Molemmat meistä pyrkisivät
presidenttiehdokkaiksi! Hekottelimme tälle aikamme ja tilasimme 69:nnen
kaljan sinä iltana. Hassua, että kalja oli nimenomaan 69., sillä sehän
on myös.. Tai anti olla. Niin tiemme erkanivat ja molemmat meistä
ryhtyivät punomaan omia kavalia, synkkiä ja rumia juonia
Oli
meillä muutama ehto hauskalle vitsillemme: Vaalitiimissämme sai olla
vain henkilöitä, joiden kanssa olimme harrastaneet seksiä viimeisen
vuoden aikana. Yhä ihmettelen, miksi Lahden joukoissa on niin paljon
miehiä. Lisäksi kummankin piti kannattaa mahdollisimman tyhmiä asioita
ja mainita sana "lama" mahdollisimman monta kertaa puheissamme.
Arto Lahti hankki rusetin ja alkoi kannattaa Karjalan saamista
takaisin. Minun ideani ei toiminut yhtä hyvin. Hankin
punavalkopilkullisen hatun ja tekoviikset. Ostin myös ison kyltin,
johon kirjoitin rottien verellä venäjäksi "Suomi takaisin
Neuvostoliitolle!". Kukaan ei tukenut minua, sen sijaan sain köniini
monta kertaa.
Lisäksi vaalitiimiini ei kuulunut yhtä ainutta
henkilöä, sillä en omistanut sukupuolielimiä. Olin myynyt ne kolme
vuotta sitten saadakseni ostettua kummitytölleni nimipäivälahjan. Ja
oli se sen arvoista, kun tyttö sai ikioman Aku Ankka -lehden
(sukupuolielimistä maksetaan 25 000 euroa kilolta ja minä sain vain
viisi euroa.). Mutta ei se minua lannistanut, olinhan yritteliäs
kaveri. Aiemminkin minulla oli ollut yhtiöitä omistuksessani kuten
"Pekan Kutu" ja "Petunian Petuniat", joilla ei tosin ollut mitään
toimeenkuvaa, mutta olivat ne pysyneet pystyssä sentään ruokatuntiin
asti.
Kun olin palannut Venäjältä takaisin Suomeen (Kosolan
joukot kyyditsivät minut sinne kovakouraisesti) ryhdyin todenteolla
keräämään nimiä listaani. Kuukauden raadannan jälkeen olin tyytyväinen
itseeni. Kasassa oli peräti 35 nimeä. Myöhemmin minulle kuitenkin
kerrottiin, etteivät "Painu Vittuun" tai "Aku Ankka" olleetkaan oikeita
henkilöitä. Kolmekymmentäkolme oli siis todellinen luku ja se on
hassua, sillä oikeastihan se tarkoittaa.. Hetkinen, se ei tarkoita
mitään.
Tässä vaiheessa Arto Lahti vielä värväsi karvaisia
miehiä vaalitiimiinsä. Hämmästelin tätä, sillä olimme todellakin
sopineet, että tiimiläisten piti olla viimeisen vuoden aikana
harrastanut seksiä kanssamme. Kerran minulla kävi jopa mielessä, että
Arto Lahdella tosiaan oli himoja näitä miehiä kohtaan, mutta torjuin
sen mielestäni. Olihan selvää, että Lahti oli vain ottanut joku ilta
muutaman tuopin liikaa. Tai tiimiläisiä laskettaessa 452 tuoppia liikaa.
Seuraavat kuukaudet nukuin sikeästi (tämä ei johdu siitä, etten jaksa
kirjoittaa enempää, ehei) ja heräsin siihen todellisuuteen, että
takapuoltani jomotti. Avasin television ja ensimmäistä kertaa
elämässäni tunsin puhdasta kauhua. Pure horror!
Kaverini, Arto Lahti oli televisiossa. Ja vielä se sama rusetti
kaulassa, jonka hän kehui joskus tunkeneensa karvaisen miehen
takapuoleen. Naurahdin. Ja kaikkein hauskinta oli, että hän käytti
sanaa "lama" usein. Naurahdin toisen kerran. Myös suhdannepolitiikkaa
hän käytti usein, vaikka jälkikäteen ajatellen en ole varma onko
sellaista sanaa olemassa. Naurahdin kolmannen ja neljännenkin kerran.
Rupesiko kiinnostamaan? Kerron lähipäivinä loput tästä suuresta salaisuudesta.
lauantai, 14. tammikuu 2006
Kommentit