”Uuh, katsokaa, tuolla se taas menee!”, kaikki tytöt huusivat taas tänään ja kääntyivät minuun päin, ”pätkätyöläinen!”. Minusta pätkätyöt eivät kuitenkaan ole mitenkään hauska tai hyvä asia, itse asiassa hyvinkin päinvastoin. Mutta minä satuin olemaan pätkätyöläinen omasta tahdostani, pomoni eivät tosin pitäneet siitä. Viihdyn yhdessä työpaikassa nimittäin korkeintaan viikon. Viikon jälkeen menen pomoni työhuoneeseen, istun hänen pöytänsä kulmalle ja totean ”Hasta la vista, baby, teen Aku Ankat”. Tämän jälkeen pomo painaa jotain hassua nappia pöytänsä alla, puhuu mikrofoniin epämääräisiä kirosanoja ja vartijat tulevat heittämään minut niskaperseotteella ulos – kirjaimellisesti.

Wordin mukaan ”niskaperseotteella” ei välttämättä sovi kirjoittamani tekstin tyyliin. Harmi sinänsä.

”Kuinka päädyit tähän tilanteeseen?”, kysytte te. Tai jos ette kysy, niin vastaan kuitenkin. Kun olin pieni ja leikin vanhempieni maatilalla törmäsin lehmään. Yllättäen se rupesikin puhumaan ja selitti minulle pitkät tovit pörssimarkkinoiden suhdannepaineista, arvolisäveroista ja siitä kuinka kovakouraisesti silloinen äitini lypsi häntä. Lisäksi lehmää vaivasi kovasti, että sonnit haukkuivat häntä ”lehmäksi”. Saattoi hän olla vähän ämmämäinen ja välillä bitch, mutta sellaista kohtelua hän ei ansainnut. Hän vain halusi sonnin, jolla olisi iso(t sarvet).

Aikansa juteltuaan lehmä halusi lähteä kanssani huvipuistoon. Vietimme hauskaa aikaa monissa laitteissa ja söimme hattaraa. Mikä parasta, pääsimme kaikkien jonojen ohi. Ihmiset vain osoittelivat uutta utareista ystävääni, kirkuivat ja juoksivat karkuun. Olimme yllättäen myös ainoat ihm... Olennot vuoristoradan vaunussa. Myös jarrumies juoksi kauas pois, mutta ei se minua haitannut, vauhti oli vain kovempi. Uusi ystäväni tosin tippui vaunun kyydistä pois liian kovassa vauhdissa. Lisäksi hän siivilöityi aidan läpi jauhelihaksi ja murehdin sitä kaksi päivää, kunnes tapasin oikein mukavan kalkkunan.

Mutta näiden kahden päivän aikana tulin tiettyyn tulokseen: Jarrumiehenkin oli niin helppoa juosta karkuun ja laistaa vastuutaan, samalla tappaen ystäväni, joten miksei minunkin elämäni voisi olla yhtä helppoa? Olin kuitenkin ammattimainen lottoaja ja päävoittoja oli osunut lyhyen elämäni aikana minulle jo kolme ja lisää oli arvatenkin tulossa. Minun ei siis tarvinnut murehtia rahasta, vaan voisin tehdä sitä mikä olisi kivaa. Aloitin kirkkoherrana ja seuraavat ammattini olivat lakimies, pörssimeklari, yövartija, kaulaliinantestaaja ja niin edelleen, ja niin edelleen. Kunnes eräänä päivänä päädyin nykyiseen toimeeni, lehdenjakajaksi.

Hassua muuten, että toimittajani ei ole kommentoinut vielä mitään, vaikka toisaalta se on vain positiivinen asia.

Tämän tarinan piti kertoa työstäni lehdenjakajana, tarkemmin ottaen Hesarin jakajana, mutta minulla on muutamia ilmoitusluontoisia asioita ennen sitä, joten kerron siitä huomenna tai ylihuomenna. Okei? Good.

Ensiksikin, äänestäkää Niinistöä. Ystäväni Arto Lahden te mokomat tiputitte jo, samoin kuin setäni Bjar.. No, ”Jotain” Kalliksen. Tiputettuanne kaikki kuusi muuta, joihin minulla oli edes jonkinlainen side, kuten myös esimerkiksi entisen lapsenvahtini Heidi Hautalan, voisitte ystävällisesti äänestää Niinistöä. Halosen valitseminenhan olisi kuin olisi jo katsonut kuusi vuotta samaa tylsää ohjelmaa, kuten Mullan alla ja jättäisi nyt, kun on mahdollisuus, kanavan vaihtamatta. Joten miettikääpä sitä ja kärsikää.

Toiseksi, äänestäkää Tarja Halosta. Perustelut voitte keksiä itse, pointtini on vain, että keksikää myös itse, ketä äänestätte. Vain keksimällä voitte vaikuttaa. Suosittelen lämpimästi kolikon heittoa, klaava on Niinistö ja kruuna on Halonen. Kiitos! Älkää siis missään nimessä päättäkö ketä äänestätte, vaan keksikää. Se on paljon hauskempaa.

Bloggaan ns. ajatusbloggausta. Eli bloggaan mitä mieleeni tulee. Eli en mitään järkevää. Eli pelkkää p*skaa.

Olen huomannut, että mitä pidemmälle postaukseni etenevät, sitä pahempaa kuraa tulee. Viimeisessä 53 lauseessa ei ole esimerkiksi ollut päätä eikä häntää. Joten, jätän postaukseni lyhyeksi ja siirryn suoraan Kymppiuutisten loppukevennykseen:

Olen saanut uuden hienon blogini, eli Ilmaisen Suukapulan johdosta kommentteja, kuten esimerkiksi:

”Olen varma, että blogisi suosio tulee vielä olemaan päätähuimaava. ;)”

Tämänkin kommentin sisältö voi olla sekä negatiivinen, että positiivinen. Yritän yhä kuumeisesti päättää kumpaa se on. Ehkä teetän tästä kansanäänestyksen? Jotta jännitys lisääntyisi, tarvitaan myös Toinen kierros/Ei toista kierrosta – elementti, eli vaihtoehtoja täytyy olla kolme. Oliko kommentti siis mielestäsi negatiivinen, neutraali vai positiivinen? Siitä vain kolmipuolista kolikkoa heittelemään.

Anteeksi vain, mutta minun täytyy poistua saunomaan entisen naapurini, Timo Soinin kanssa. Henrik Lax on luvannut tehdä vihdat, joten hauskaa on varmasti luvassa - kunhan Timo ei saa liikaa alkoholia.

Se on moro sano peace!